Videotöitä ja uusperheasiaa

Hyvää Uusperheidenpäivää! Sitä vietetään Suomessa tänään ensimmäistä kertaa. Juhlan juuret ovat Yhdysvalloissa, ja päivän tarkoituksena on paitsi juhlistaa moninaisten uusperheiden yhteistä elämää, myös jakaa tietoa uusperheistä ja uusperheellisyydestä

Uuden juhlapäivän on lanseerannut yhteistyökumppanini Suomen Uusperheiden liitto eli Supli. Yhteistyökumppanuutemme alkoi siitä, kun Suplin jäsenlehti Supliikki tarvitsi uutta toimittajaa, mutta vähänpä tiesin, mihin se voisi johtaa…

Tänään on uuden juhlapäivän kunniaksi julkistettu Suplin videoklippisarja, jossa ihanat uusperhetoimija-aktiivit Taija, Teemu, Pauliina ja Kai kertovat uusperheen talousasioista omin sanoin, arjen asiantuntijoina. Keskustelujen vetäjä on luonnonlahjakkuus Marianne Ylinen, joka solahti juontajan rooliinsa täysin, ja lämpimänä ja fiksuna asiantuntijana toimi Suplin toiminnanjohtaja, perheterapeutti Kirsi Heikinheimo. Näitä kuvauksia oli upea seurata! Suplin lisäksi yhteistyökumppaneina olivat Väestöliiton Perheaikaa-hanke ja kuvaaja Otso Reunanen tiimeineen.

Viisi kertaa viiden minuutin klippisarja on yllättävän suuren joukon yhteisen panostuksen tulos. Tarvittiin vielä kahvila Makers, joka ystävällisesti avasi meille ovensa (ja ystäväni Laura, joka vinkkasi Makersista sopivana kuvauspaikkana), sekä ideoiden sparraajia ja muita inspiroijia.

Ja mikä olikaan minun roolini? Toimittajana pysyin taustalla ja pitelin kimppua erilaisia lankoja käsissäni. Huolehdin keskustelun teemojen valinnasta ja ryhmittelystä kokonaisuuksiin. Ohjeistin ja rohkaisin juontaja-Mariannea ja keskustelun osallistujia. Huolehdin aikataulutuksesta, järjestin kuvauspaikan, järjestin jokaiselle toiveiden mukaisen ruoan kuvauspäiväksi. Tein muistiinpanoja kuvaustilanteessa (ja jännitin hulluna), katsoin ja kommentoin raakaleikatun materiaalin.

Tämä oli ensimmäinen audiovisuaalinen tuotanto, jossa olin mukana. Aluksi työ herätti innostusta ja kauhua, lopulta päällimmäiseksi jäi ilo, että tällaistakin sain tehdä ja pienistä kommelluksista huolimatta juttu onnistui. Perustyö projektin ytimessä on samaa kuin lehtijutun tai kirjankin teossa, mutta erona on laaja yhteistyöverkosto – enemmän liikkuvia osia. Ja se oli ihana asia. Toivottavasti tiedätte, te kaikki mukana olleet, miten tärkeitä olitte yhdessä ja erikseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *