Bulgogi, kimchi ja muita huumaavia makuja

Minulla on ollut ilo toimia yhteistyössä Marttojen Martat-jäsenlehden kanssa. Ratkaisukeskeistä, innovatiivista kuluttajavalistusta tekevä järjestö on siirtänyt perinteistä ammentavat arvonsa onnistuneesti nykyaikaan; itse olen kirjoittanut Martat-lehteen esimerkiksi kirppislöytöjen käsittelystä.

 

Nyt Martat tarjosi avustajilleen kiitokseksi parastaan: mahdollisuuden osallistua korealaisen ruoan kurssille, joka on tämän vuoden uutuus Marttojen ruokakurssipaletissa. Vaikka olen muun ohessa osa-aikainen ruokatoimittaja ja käsitellyt siksi paljon eri maiden ruoka-asioita, tämä maailmankolkka oli jäänyt vieraaksi. En oikeastaan tiennyt yhtään, mikä korealaisen keittiön erottaa vaikkapa japanilaisesta tai kiinalaisesta.

 

Kurssilla selvisi, että korealaiset rakastavat chiliä, soijaa monessa muodossa, kevätsipulia, seesamiöljyä ja erityisesti kimchiä, tulista hapatettua kiinankaalia. Kimchin tekoonkin päästiin, mutta lyhytkurssin aikana ei ehdi saada valmista – niinpä teimme kimchimme seuraaville kurssilaisille ja söimme itse edellisen viikon satoa. Koreassa erilaiset vuosikertakimchit ovat juhlapöydän kruunu. Korianterin tuoksu, niin tyypillisesti aasialaisiin ruokiin yhdistämäni, taas puuttui kokonaan.

 

Valitsin ruokalajeista tehtäväkseni bulgogin, mausteisen, ohuina siivuina kuumalla pannulla paahdetun naudanlihan. Pakastimessa kohmetetun lihan siivuttaminen sujui superterävällä veitsellä hienosti; millä tahansa välineillä ei kannattaisi lähteä yrittämään. Tuoreeltaan heti pannulta maistettuna maku oli huumaava – kuten oikeastaan kaikkien aamupäivän aikana valmistettujen ruokalajien. Mungpapulettuja (bindaetteok) dippikastikkeineen kokeilen varmasti myös kotona. Ja sitä kimchiä, joskin meitä varoitettiin, että sen hajulla on tapana tarttua hanakasti jääkaapin muuhun sisältöön.

 

Ruoanlaittotapaaminen, toiminnallinen yhdessä puuhailu ja ihanuuksien ihmettely, oli luksuspäivä provinssiavustajalle, joka harvemmin edes tapaa ihmisiä, joiden kanssa työskentelee. Samalla yhteistyöorganisaatio avautui hauskalla tavalla meille alihankkijoille. Tällaisia työpäiviä voisi olla useamminkin, sanotaan nyt vaikka että kerran viikossa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *